Tänään oli taas paimennuspäivä. Cara ja Nova pääsivät mukaan tuuraamaan Shantia.

Ammu teki ensin Unan kanssa yhtäaikaa treeniä, vuorotellen koirat hakivat lampaat ja vuorotellen pitivät toista varten paikallaan  omassa päässä aitausta.  Ammu lähtee vähän turhan suoraan lampaita kohti ja tuo ne turhan vauhdikkaasti. Ei ole kyllä aiemmin näin pitkältä matkalta hakenutkaan. No lisää treeniä, eiköhän se siitä. Lisäksi otettiin ihan peruskuljetusta ja sekä ihan lyhyitä pätkiä poispäin ajoa. Toisella laitumella otettiin vielä jaon alkeita, kahden pienen aitauksen välistä piti saada Ammu kutsuttua. Se oli Ammun mielestä tosi vaikeaa, kun oli lampaita molemmilla puolilla.

Nova ja Cara treenasivat pyöröaitauksessa. Nova oli kaikinpuolin järkevä ja rauhallinen ja keskittyi hyvin, mitä nyt huusi vähän laitumen laidalla, kun oli muiden vuoro. 

Cara oli aluksi aivan kamala, edistystä tosin viime kertaan, että nyt oli alusta asti aivan hiljaa. Se vaan syöksyili edestakas lampaiden takana ja mietin jo mielessäni, että lyön hanskat tiskiin. Jotenkin se kuitenkin rauhottui vähän ja kun otin vielä kepin tueksi, uskalsin päästää sen irti hihnasta. Ja sen touhu näytti lopuksi jopa ihan paimentamiselta 

Ammu onnistui vielä juoksemaan nokkakolarin Flamman kanssa. Ne juoksi samaa polkua täysillä toisiaan vastaan ja jostain syystä kumpikaan ei väistänyt...tai sitten väistivät samaan suuntaan. Kauhea pamaus vaan kuului,kun törmäsivät. Ammu ei ontunut mitään jalkaa, joten luulen että kopsauttivat päänsä yhteen. 

Illalla Ammu oli vielä ihan ok, mutta aamulla ulos päästyään oksensi ensitöikseen ja oli myös aivan vesiripulilla. Koko keskiviikon oli aivan naatti ja apaattinen, mutta torstaina oli taas pirteä itsensä.