Tämä viikko on sujunut omalta osaltani mahataudissa, joten koirat ovat viettäneet rauhallista elämää sisällä pieniä pissatuslenkkejä lukuunottamatta. Yllättävän hyvin Ammukin on sopeutunut, se on vain nukkunut lähinnä. Neralle on ihan sama montako päivää ollaan tekemättä mitään, sitä ei sisälläolossa huomaa mitenkään. Sen sijaan sen huomaa treeneissä tauon jälkeen...

Perjantaina vihdoin olin sen verran terve, että päätin lähteä koirien kanssa vähän pidemmälle lenkille sekä lähikentälle tokoilemaan. Ensin Ammu kiinni futismaaliin ja Nera vapaana viereen odottamaan, kun menin rakentamaan ruudun sekä ohjatun noudun merkit ja kapulat paikoilleen. Ruutuun namit valmiiksi Neraa varten ja sitten päätinkin ottaa Ammun ensin tekemään.

Ammu ensitöikseen juoksi ohjatun lähetyspaikan merkin luo, otti sen suuhun ja lähti juoksemaan ympäri kenttää. Sen jälkeen se juoksi ruutuun ja söi Neralle varatut namit. Päätin sitten treenata ruutua kun herra niin kovasti sitä kerran halusi. Lähetykset onnistui aika pitkältäkin  matkalta ottaen huomioon että tämä oli ihan eka treenikerta. Mihinkä muka Ammu ei juoksisi jos sieltä vain saa namia... Sen jälkeen otettiin vähän sivulletuloja ja parin askeleen seuraamista.

Sitten Ammu kiinni maaliin ja Neran vuoro. Ammu protestoi kiljumalla, syöksyilemällä, vinkumalla ja ulvomalla sitä ettei saanukaan koko ajan olla huomion keskipisteenä. On se rankkaa. Neran kanssa vietiin ensin yhdessä namit ruutuun valmiiksi ja piti treenata merkille lähetystä. Treeni- ja lenkkitauko tarkoitta sitä, että nyt oli intoa vaikka muille jakaa, mutta aivotoiminta täysi nolla. Ensin yritti syöksyä suoraan ruutuun, kävin näyttämässä merkin. Sen jälkeen kiertää merkin muttei pysähdy vaan juoksee täysillä takaisn mun luo. Jokunen toisto palkaten merkin kohdalla vauhdista. Kun vihdoin pysähtyi ja pääsin lähettämään siitä eteenpäin, mitä tekee Nera? Juoksee täysillä mun takaviistossa olevalle ohjatun lähetyspaikan merkille ja yrittää sitä muutaman kerran. Sitten tajuan itse kävellä Neran pysähdyttyä merkille metrin päähän siitä ja lähetettyä siitä ruutuun ja silloin ei ole enää mitään ongelmaa.

Sen jälkeen seuraamista. Kontakti on loistava, mutta yllättäen on niin tohkeissaan että yrittää koko ajan edistää. Sitten vuorossa ohjattu nouto. Tulee taas pari kertaa otettua merkille lähetystä, kun yrittää juosta suoraan merkin ohi. Kun merkille lähetys onnistuu ja lähetän hakemaan vasemmalla olevaa kapulaa, Nera lähtee kyllä vasemmalle, mutta suuntana on mun vasemmalla takaviistossa oleva ruutu... Nera uudestaan merkille, kävelen Neran eteen ja lähetän hakemaan kapulan eikä mitään ongelmaa. Uusintayritys normaalilta välimatkalta ja taas se lähtee ruutuun. Kävelen lähemmäs ja hakee ongelmitta kapulan. Mitä tästä opimme? Pitää ehkä pilkkoa liikkeet pienemmiksi tai ainakin suunnitella vähän tarkemmin mitä yrittää treenata. Ja häiriömerkkejä kannattaa varmaan aina välillä viljellä kentälle. Mä oon kyllä maailman huonoin tokokouluttaja. Ei ainakaan kannata treenata yksin.

Neran jälkeen Ammu pääsi vielä kerran kentälle. Piti vaan jonkin aikaa odotella sen hiljenemistä. Ammu pääsi treenaamaan paikallaanistumista, pääsin jopa ehkä kolmen metrin päähän ja kääntämään selän sekunniksi (koko ajan kehuen). Vähän on jäänyt tän treenailu vähiin, oon vähän kade Pepsin taidoille.  Sitten otettiin vielä kahdeksikkoa jalkojen ympäri, tämä alkaa sentään jo sujua (kuten myös tassun anto)...

Lauantaina koirat pääsivät reiluksi tunniksi metsään juoksemaan Viivin koirien kanssa ja Ammun kanssa yritin sisällä treenata liikkeestä seisomista vaihtelevalla menestyksellä.