Torstai-illalla pennut pääsivät taas autoreissulle määränpäänä Elinan koti Raisiossa. Omie oli Janitan luona, joten pennut ja Nera saivat vallata talon keskenään. Menomatka oli taas melko äänekästä, paluumatkalla taas väsymys painoi sen verran, että matka sujui hiljaa pentujen nukkuessa. Elinan pihalla päästettiin penskat autosta ulos ja paimennettiin ne vapaana etuovesta sisään. Homma oli kyllä yllättävän vaikeaa, koska pennut juoksivat häntä pystyssä kuka minnekin tutkimaan uusia paikkoja rivarin etupihalla. Onneksi Elinalla on hyvin aidattu takapiha, pennut olivat heti kuin kotonaan ja juoksentelivat takapihan ja olkkarin välillä. Takaisin autoon mennessä pakattiin pennut jo sisällä häkkiin ja kannettiin siinä autoon. Ei uskallettu kokeilla montako pentua voi onnistua hukkaamaan illalla pimeässä matkalla autolle.

Perjantaina vietettiinkin melkein koko päivä Lentsun ja Jukan pihalla. Nera jäi tällä kertaa kotiin Janeten seuraksi viettämään pentuvapaata päivää ja olikin ollut varmasti tyytyväinen, kun oli saanut löhöillä olkkarissa ja syödä herkkuja koko päivän. Pennuilla oli hurjan hauskaa juosta pihalla ToTon ja isoisä Jatsin kanssa. Itsellenikin oli rentouttavaa, kun ei tarvinnut pelätä että pennut karkaavat aidatulta pihalta. Lentsu testaili pentuja eri tavoin, jokainen pääsi yksitellen ja yhdessä tutustumaan sisätiloihin, sekä kokeilemaan agilityesteistä puomia ja keinua. Esteille pääsy piti lopuksi turvallisuussyistä estää, kun pennut olivat koko ajan kiipeilemässä niille. Nopeasti oppivia penskoja  Yllättävän rohkeita nuo kyllä ovat noin pieniksi, häntä pystyssä aina tutkimassa uusia paikkoja, ja vaikka välillä isojen koirien haukkuminen pelottikin niin hetken päästä oltiin taas menossa. Tälläkin kertaa paluumatka sujui hiljaisesti, vaikka menomatkalla häkistä kuuluikin eriäviä mielipiteitä hiljaa matkustamisen tärkeydestä.

Lauantaina kokeiltiin ekan kerran Janeten kanssa pentujen siirtämistä yhtenä laumana takapihalle syömään. Ennen ollaan kannettu ne yksitellen aitaukseen, mutta  nyt ne kiipeävät sitä mukaa aidan yli kun niitä aitauksen sisälle saa. Hallitun sekasorron vallitessa siirto laumana onnistuu kun molemmilla on nameja kädessä. Toinen menee edellä ja toinen yrittää saada väärään suuntaan sinkoilevia pentuja muuttamaan kurssiaan.

Uusia kuvia ei varmaan vähään aikaan tule virallisten kuusiviikkoiskuvien lisäksi. Nera meni nimittäin pöllimään mun kameran viime kuvaussession aikaan pentuaitauksen viereltä ja hautasi sen pihakuusen alle. Kamera ei selvinnyt elävänä hautaamisen aiheuttamasta järkytyksestä, vaan veivaa vain zoomia edestakasin ja käskee sammuttamaan ja käynnistämään kameran uudestaan. Ei auttanut vaikka kamera oli koko hautaustoimituksen ajan kameralaukussa...

Nyt lauantaina Nera kunnostautui syömällä pentujen turpoamassa olleen ruoan. Sitä ennen se oli ensin ulkona syönyt yhden possun jalan ja sen jälkeen puolikkaan siansaparon, jonka vei pentuaitauksesta. Jouduttuaan sisälle, jottei söisi enempää pennuille tarkoitettuja nameja se päätti sitten syödä niiden ruoat. Todella kiva äiti...