Oon ollut ihan liian laiska kirjoittamaan.  Ja kun on niin laho pää, en enää muista mitä kaikkea ollaan viime aikoina treenattu. Tällä viikolla agitreeneissä Ammu meni aivan loistavasti silloin, kun olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Sama Neran kohdalla. Suurin ongelma on mun liikkuminen niin kuin aina ennenkin. Pitäisi oppia liikkumaan samaan suuntaan koiran kanssa vaikka sivusuunnassa etäisyyttä olisikin. Ja välttää töksähtelevää ohjausta. Montakohan vuotta vielä menee ennen kuin opin.... Ammun kanssa otettiin vielä ennen omaa vuoroa rengasta, kujakeppejä ja puomia. Rengaskin sujui tällä kertaa hyvin, viime treeneissä radalla ollut rengas  osoittautui ongelmalliseksi, mutta nyt meni oikeasta kolosta läpi sekä lähettämällä että vastaanottamalla.

Pari viikkoa sitten molemmat koirat pääsivät Piiran käsittelyyn. Ensin oli Ammun vuoro, jottei Nera näyttäisi huonoa esimerkkiä, se kun ei tykkää olla Piiran käsittelyssä ollenkaan. Luulin että Nera olisi tosi jumissa mutta Ammu ei niinkään, koska lenkillä pari kertaa koirien törmätessä Nera on vinkaissut niin että siihen on kuulunut sattuvan. Ammu taas on omaan silmääni liikkunut todella hyvin. Totuus oli kuitenkin toinen. Ammu oli aivan vinksallaan. Oikea takajalka oli ihan lukossa ja lihakset siitä syystä kehittyneet paljon vasenta puolta huonommin. Myös muualta kropasta löytyi jumeja. Nyt Ammu sai ehdottaman vapaanariehumiskiellon ja tilalle rentoja ravilenkkejä, jotta kroppa saataisiin joskus edes kutakuinkin tasapainoon. Neralla ei yllättäen ollut kuin pieni jumi oikean lavan takana ja kyljessä, takapää oli yllättäen ok, vaikka siellä on yleensä ollut suurimmat ongelmat.

Nyt oon sitten 1,5 viikkoa harrastanut remmilenkkejä ja sekä mulla että koirilla lähtee järki. Onneksi hiekkatiet alkaa pikkuhiljaa olla sulat, koska mun on pakko alkaa itse juoksemaan. Mun reipas kävelytahti riittää Neran pienille jaloille ravaamiseen, mutta Ammu peitsaa jos kulkee koko ajan remmi löysällä. Rankkaa, liian rankkaa... toivottavasti on edes jotain hyötyä mulle, tämän kuun lopussa ois taas cooperin-testi.

Tokoiltu ollaan enimmäkseen sisällä, nyt näyttää siltä että lähikenttä on kohta sula niin päästään sinnekin treenaamaan. Joku aika sitten otin ruututreeniä ulkona, kun löydettiin sopivan iso aurattu alue.  Neran lempparipallo oli ruutupalkkana. Neralle oli tosi vaikeaa sen takia juosta merkille, yritti koko ajan livistää suoraan ruutuun. Ammu otti ensin pari lähetystä samaisen pallon kanssa, sen jälkeen lähetys tyhjään ruutuun. Pysähtyi ensin puoliväliin, mutta jatkoi hetken päästä ruutuun asti, jolloin heitin pallon sille. Uusintayrityksellä juoksi suoraan ruutuun asti. Ihana putkiaivokoira  Lopuksi vielä yksi ruutu niin että palkka oli valmiina ruudussa.

Sisätokoissa Nera on treenannut parin askeleen siirtymisiä eri suuntiin, vasemmalle käännöksiä seuraamisessa, kaukoja ja luoksetuloa. Luoksetuloissa se on nyt päättänyt olevansa oikea tokokoira. Sehän on opetettu tulemaan luoksetuloissa mun eteen, mutta ilmeisesti on seurannut Ammun treenejä, koska nyt tulee suoraan sivulle joka kerta. Tulkoon nyt sitten kun haluaa, mietitään sitä tarkemmin jos joskus päästään pk-kokeisiin asti.

Ammu on treenannut seuraamista, nyt ainakin sisätiloissa pysyy jalan vieressä eikä ala haahuilemaan. Kaukokäskyissä alkaa maasta seisomaan nousukin toimimaan. Luoksetuloissa tulee sivulle ilman käsiapua, tosin ei niin säpäkästi kuin Nera. Nyt aloitettiin myös vihdoin noudon harjoittelu tai lähinnä pitoharjoitukset. Tavaroita se on tuonut jo pitkään innokkaasti, mutta luovutus on turhankin vauhdikas. 

Tässä vielä kuva Ammun hymyilykuva, siltä ajalta kun Leeliksen kanssa riehuminen oli vielä sallittua...