Vihdoin sain itseäni niskasta kiinni ja päivitettyä kuulumisia. Sunnuntaina lähti Bättis Jyväskylään ja sai pitää Bättis-nimensä. Tiistaina Ammu, Cara ja Hassu pääsivät kyläilemään Pepsin luokse ja hauskaa oli, vaikka väillä painit uhkasi yltyä tappeluksi. Pepsillä on paljon lyhyempi karva kuin näillä kolmella sisaruksellaan, sen takia se näyttää jopa hieman Caraa pienemmältä vaikka punnittaessa painoikin 300g enemmän. Punnituksen tuloksena Ammu 4,3kg, Hassu ja Pepsi 3,8kg ja Cara 3,5kg.

Torstaina iltapäivällä Täplä (joka näillä näkymin ristitään Killeksi) tuli tänne kyläilemään ja moikkaamaan sisaruksiaan. Killellä on korvat nousseet paljon enemmän kuin kolmikolla. Illalla penskat pääsivät tutustumaan Viivin Indiin. Pennut eivät oikein tienneet miten suhtautua 2,4kg painavaan venäjäntoyhin, joka on niitä pienempi, näyttää lähinnä oravalta ja haisee kuitenkin aikuiselta koiralta. Indi yritti kovin haastaa pentuja leikkimään, mutta huonolla menestyksellä. Ehkä seuraavalla kerralla penskat jo tajuavat, että se ihan oikeasti on koira :)

Rekisteripapereista oli tullut OmaKoiraan lasku keskiviikkona, netissä pentujen tiedot näkyivät torstaina ja nyt perjantaina oli paperit tulleet postissa. Olen positiivisesti yllättynyt Kennelliiton nopeasta toiminnasta...

Ammu, Hassu ja Cara ovat kaikki alkaneet opetella katsekontaktia, istumista, sivulletuloa ja kosketusalustaa. Mielenkiintoista huomata eroja pentujen oppimisessa. Hassu oppii ehdottomasti nopeiten uudet asiat. Esimerkkinä katsekontaktin opettaminen ensimmäistä kertaa: Hassu yritti hetken aikaa saada namia kädestä, mutta siirtyi sen jälkeen eteen istumaan ja alkoi tuijottaa silmiin, Ammu sen sijaan aikansa yritettyään meni käden viereen nukkumaan naama aivan vastakkaiseen suuntaan ja Cara lähti juoksemaan metsään aikansa yritettyään. Seuraavana päivänä kaikki osasivat jo homman. Ammulla ja Caralla tuntuu vain olevan selvästi pidemmät piuhat.

Myös valjaissakävelyä ollaan harjoiteltu huonolla menestyksellä. Kävely koostuu lähinnä kuolleena leikkimisestä, selällään etenemisestä ja rapsuttamisesta. Kai siinäkin sinnikkyys palkitaan ja harjoitus tekee mestarin.

Keskiviikkona alkoi Neran agilitytreenit ja pennut pääsivät tutustumaan hallille. Kauhulla odotin miten treeneissä käy ja miten ylikierroksilla Nera on mammaloman jälkeen, mutta Nera yllätti todella positiivisesti. Se hyppää Janitankin mielestä paremmin kuin koskaan, suoristaa takajalat taakse, vaikka normaalisti vetää niitä mahan alle ja kontakteilla toimi loistavasti. Kuunteli hyvin käskyjä ja kääntyi hyvin. Itselleni tauko ei sen sijaan todellakaan ole tehnyt hyvää. Unohdin koko ajan minne olin menossa ja mitä tekemässä. Kotiläksynä Neralle kontakteilla sivuittaissuuntaan välimatkaa, nyt mun pitää olla aivan vieressä, jotta Nera menee loppuun asti. Lisäksi rytmityksessä on paljon hiottavaa, mutta se on aina ollut iso olngelma mulle. Tarttis vissiin tehdä jotain... Pennut pääsivät yhdessä hallin ympäristöön lenkille ja yksitellen halliin kokeilemaan putkea ja pussia. Tiina G. onneksi auttoi, pennuilla ei paikalla istuminen ole vielä niin hallussa, että ehtisin itse esteen toiseen päähän.

Torstaina oli perhetapaaminen kun lähdimme pentujen ja Neran kanssa tapaamaan Somerolle Craig-isukkia. Cara meni heti Juhan mukaan päästämään Craigia ulos tarhasta ja innokkaasti tutustui isäänsä, Hassu yritti saada sitä leikkimään ja jopa Ammu meni itse tutustumaan, hieman matalana mutta iloisesti. Pennut myös juoksentelivat päättömästi pihalla ja karkasivat jopa työkoneita sisältävään halliin pitkäksi aikaa. Ei paljon uudet paikat huimaa....

Cara on päässyt Janeten mukana voimisteluhallille tutustumaan ja Ammu ja Hassu erikseen Jäkärlään kotona käymään. Pitäisi koti raivata pentuturvalliseksi, niin voitaisiin muuttaa vähitellen täältä Paattisilta pois. 

Nyt perjantaina sain myös aikaiseksi tokoilla Neran kanssa. Ekalla kerralla yritti pysähtyä merkin eteen, mutta pari kertaa ilman pysäytystä merkin kiertoa ja taas homma toimii. Ruutuun meni hienosti, ekalla ja kolmannella kerralla ruudussa kissanruokaa, toka tyhjä ja kertojen välissä muita liikkeitä. Idarin asennoissa jää taas ekalla kertaa istumaan seisomisen sijaan, muutamalla toistolla alkaa sujua paremmin. Lisäksi treenattiin vasemmalle kääntymistä ja parin askeleen oikealle siirtymisiä Elinan neuvojen mukaan. Sen lisäksi vielä pk-puolelta eteenlähetystä pallolle. Seuraaminen ennen lähetystä on aivan kauheaa, edistää ja poikittaa, yrittää karata tai sitten jämähtää jossain vaiheessa paikoilleen ja kieltä näyttäen odottaa jännittyneenä lähtökäskyä. Itse eteenmeno on kylläkin tosi vauhdikas...