Tänään lähdettiin Janeten kanssa juoksulenkille ja mukaan pääsivät Nera ja Cara. Nera oli alusta asti vapaana ja Cara pääsi juoksemaan vapaana kun päästin peltopolulle asti. Siitä kun siirryttiin taas hiekkatielle, koirat lähti pellolle juoksemaan. Mä huusin ne takaisin ettei tarvitse toiten viljelyksiä talloa ja siitähän Nera veti herneet nenään. Se ilmeisesti päätti että jos ei saa juosta pellolla, ei juokse sitten ollenkaan. Sinne se jäi keskelle peltoa möksöttämään eikä tietenkään nähty missä oli kun oli sen verran korkeaa viljaa.

Huudeltiin aikamme ja lähdettiin eteenpäin ja hetken päästä palattiin takasinpäin, kun ei Neraa näkynyt. Hetken päästä se juoksi meidän takaa tietä pitkin luoksemme. Ei muuta kuin uusi yritys ja hetken päästä sama toistui kun koirat yritti taas juosta pellolla. Nyt Nera juoksi pellon yli metsänreunaan ja me pääteltiin, että se tulee   reunaa pitkin tien ja metsän yhtymäkohtaan. No ei tullut ei. Käveltiin sitten loppumatka reippaasti ja huudeltiin aina vähän väliä Neraa. Perille päästyämme kysyimme äitiltä onko Neraa näkynyt ja ei ollut, joten ooppeli käyntiin ja autolla etsimään.

Saarenojantien päässä vähän ennen peltopolun alkua näkyikin tutut korvat heinien takaa ja siellähän se Nera istui tien reunassa ja odotti kieli pitkänä kyytiä. Kovin iloinen se oli, kun päästettiin se ooppelin kyytiin. 

Tästä eteenpäin Janette ja Nera saa mennä ihan keskenään juoksemaan, ei ole ollut mitään ongelmia kahdestaan.